Viimeinen luento

Viimeisen luennon aiheina olivat organisaatiomallin johtaminen ja globalisoituminen. Kontingenssiteoria on tärkeässä osassa organisaatioissa, sillä ne pyrkivät muovautumaan kontingenssien mukaisesti. Kontingenssiteorian perusoletukset ovat ympäristö, teknologia ja koko. Pohdimme myös, mitä hyötyjä ja haittoja globalisoituminen tuo organisaatioille.

Burns ja Stalker (1961) jakavat organisaation ympäristön mekanistiseen ja orgaaniseen organisaatioon. Mekanistiset organisaatiot ovat hyvin vakaita ja hierarkkisia, kun taas orgaaniset nopeasti muuttuvia ja monimutkaisempia. Mekanistisissa organisaatioissa johtaminen perustuu varmasti enemmän valvontaan kuin päätöksentekoon, sillä ympäristön ollessa vaakaa ja lähes muuttumaton, ei yllättäviä tilanteita synny. Orgaanisissa organisaatiossa taas päätöksenteko ja innovointi ovat suuressa roolissa, sillä ympäristö muuttuu jatkuvasti ja organisaation on reagoitava siihen samanaikaisesti.

Koko vaikuttaa siten, että suuremmissa organisaatioissa rakenne on yleensä hierarkkisempi. Tämä on oikeastaan aika selkeä juttu, sillä suurten henkilömäärien johtamista helpottaa varmasti tietyt hierarkia asteet. Muuten johtaminen olisi sekavaa, ja organisaation rakenne muutenkin ei olisi oikein järjestelmällinen. Pienemmissä henkilöstömäärissä taas johto voi keskittyä paremmin suoraan organisaation toimintaan, kun ei ole välttämättä ole samanlaista hierarkiajärjestystä kuin suuremmissa.

Maailma globalisoituu jatkuvasti, eli liiketoiminta perustuu kansainväliseen toimintaan. Se luo kilpailuetua yrityksille ja ne saavat näkyvyyttä monissa eri paikoissa. Yksilön näkökulmasta globalisaation etuna on, että yritykset näkyvät samanlaisina paikasta riippumatta, ja näin ollen luo turvallisen tunteen mennä esimerkiksi ulkomailla syömään maailmanlaajuisesti tunnettuun ravintolaan. Haittana on ehkä sitten se, että joka paikassa katukuvat alkavat näyttää melko samanlaisilta ja ehkä paikalliset kulttuuripiirteet voivat jäädä globaalien brändien varjoon. Yhteiskunnallisesti globalisoituminen yhdistää ihmisiä eri puolilla maailmaa. Kehitysmaat ovat mielestäni yhteiskunta, jota globalisaatio ei juurikaan koske. Köyhyyden vallitessa kehitysmaiden kansat eivät välttämättä tiedä mitä muualla maailmassa tapahtuu.